Hey y'all!

Näin kävi, täällä sitä nyt ollaan, toisella mantereelle, täysin eri aikavyöhykkeellä ja ihan kuin toisessa maailmassa.

Pahoitteluni etten aikaisemmin ole mitään tänne kirjoitellut. On ollut lievästi sanoen kiireitä enemmän tai vähemmän kaiken kanssa, mutta nyt kun pari ensimmäistä viikkoa on ohi voin pitää pienen hengähdystauon ja kertoa vähän kuulumisia.

Elikkäs, lennon Yhdysvaltoihin PITI kestää noin 17 tuntia, mutta erinäisten myöhästymisten takia se vei ainakin 20 tuntia ja hereillä olin ollut jo lähes 24 tuntia kun vihdoin pääsin omaan (tilapäiseen) huoneeseeni ja nukkumaan. Ensimmäinen lento oli Suomesta Lontooseen, noin 2 tuntia, eikä lennolla tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä, muuta kuin random ympyrää lentäminen Lontoon yläpuolella ennen kuin saimme luvan laskeutua (tämän ainakin oletin syyksi). Kun vihdoin laskeuduimme olin jo lähes hermoromahduksen partaalla, koska kaiken kaikkiaan vaihtoaikaa Heathrown kentällä minulla oli 1 h 5 min ja jos joku ei siellä koskaan ole ollut, Heathrow on ISO. Caps lockilla. Luojan kiitos minun ei tarvinnut vaihtaa terminaalia, mutta oli jo tarpeeksi juosta paikasta toiseen kaikkien turvatarkastusten ja haastattelujen lisäksi. Kaikki, joilla oli jatkolentoja Yhdysvaltoihin, joutuivat jonottamaan erityiseen turvatarkastukseen, jossa haastattelija kysyi klassisia "what kind of electronic devices do you have with you?", "have you packed your bag yourself?" ja "why are you traveling to the United States?" kysymyksiä ja vaati nähdä lupapapereita yms. Lucky for me, lentooni oli enää aikaa noin kolme varttia ja pääsin koko jonon ohi seuraavalle vapaalle tiskille ja ehdin jatkolennolleni Chicagoon :D. Oli ehkä stressaavin Heathrow keikka ikinä, en tajunnut puoliakaan, mitä se haastattelija mutisi, olin ihan sekaisin turvatarkastuksessa ja pelkäsin, ettei matkalaukkuni selviäisi oikeaan koneeseen niin lyhyen ajan sisällä.

Ja lol muuten, Koop Arponen seiso mun edessä jonossa Suomen päässä ja tuli samaan Lontoon koneeseen! Koneessa en häntä enää kyllä nähnyt, mutta hänellä varmaan olikin paikka ykkösluokassa tai jotain.

Lento Lontoosta Chicagoon oli lievästi sanoen tuskastuttava. Ensinnäkin se kesti kahdeksan tuntia, olin taas ikkunapaikalla (mä haluisin mieluummin istua käytäväpaikalla kun sitten ei koko ajan tarvitsisi pyytää jotakuta siirtymään jos haluisin käydä vessassa tai napata laukustani jotain) ja se näyttö, mikä pitkien matkojen koneissa on edessä istuvan penkin selkänojassa, ei toiminut. Kyllä se sinänsä ihan toimi, mutta voluumin säätöpaneeli hyppäsi koko ajan esille vaikka kuinka painoin OK. Ei siinä mitään oikein pystynyt katsomaan kun yli puolet näytöstä valtasi joku säätönäyttö. En tajua mikä sen sitten loppujen lopuksi korjasi, sillä kun lennosta oli jäljellä enää noin kaksi tuntia ja olin käynyt juuri vessassa, palattuani näyttö toimi! Rupesin samantien katsomaan Kung Fu Panda 2:sta ja ehdin katsoa sen melkein kokonaan, mutta juuri loppuhuipennuksen ja taistelun missasin kun piti ruveta täyttämään jostain USA custom declaration tai joku vastaava ja siihen piti keskittyä.

Chicagoon saavuttiin ihan ajallaan ja vaikkei oltaisikaan, ei olisi haitannut, sillä vaihtoaikaa minulla oli 3h ja 35 min. Aluksi olin vähän huolestunut siitä, kuinka kauan kaikenmaailman turvatarkastukset ja passienleimaamiset kestäisivät, mutta loppujen lopuksi kaikki kävi todella helposti ja nopeasti. Meidän piti käydä jonkinlainen immigration prosessi läpi, missä meidän passit, I-94 -lomake (joka saatiin ja täytettiin lentokoneessa) ja DS-2019 -lomake (saatiin jo kuukausia sitten, tätä piti käyttää viisumin hankinnassakin) tarkistettiin ja leimattiin. Se mies, joka tarkisti mun paperit, ei yhtään ymmärtänyt kun sanoin, että tulin opiskelemaan historiaa :'D hän vaan sanoi silleen "HISTORY? Why would you come study history here? History is the same everywhere, and you can read it from books, there's no reason why you'd want to come study it here." ja virnuili vielä, ja vitsaili jonkun kaverinsa kanssa yhy. Mut päästi mut maahan kuitenkin.

Epämiellyttävän tarkastuksen jälkeen meidän piti noutaa meidän isot matkalaukut ja riippuen siitä, mitä me vastasimme siihen USA customs declarationiin, meidän laukut saatettiin läpivalaista ja tutkia sisältöä tai, kuten minä, me saatiin vaan jatkaa matkaa ja jättää ne laukut siirrettäväksi seuraavan koneen ruumaan. Kun olin saanut laukut hoidettua minun piti vaihtaa terminaalia, mikä kävi kätevästi lentokenttää kiertävällä junalla, JONKA RAITEET OLI RAKENNETTU KORKEALLE ILMAAN. Se oli hyvin hämmentävää. Mutta kätevää.

Kaikki tarkastukset tosiaan kävivät hyvin nopeasti ja niiden jälkeen minulla olikin noin kaksi tuntia aikaa Chicagon kentällä. Ensimmäinen ostamani asia Yhdysvaltojen maaperällä oli - TATATATAA - vesipullo. Hyvin epädramaattista, mutta minkäs teet, mulla oli jano. Kun olin saanut tukahdutettua janoni etsin seuraavan porttini ja jäin sinne istuskelemaan. En vieläkään tarkalleen tiedä mitä Chicagon kentällä oikein tapahtui, mutta siellä oli jotain sekoiluja koneiden ja porttien kanssa ja sen lisäksi, että lentoni portti vaihtui, odotus venyi ainakin neljään tuntiin. Ja vielä sen jälkeen, kun olimme vihdoin päässeet koneeseen istumaan ja olimme jonottamassa vuoroamme kiitoradalle, lentokentän ylle kerääntyi odotellessamme uhkaavat tummat pilvet ja juuri kun oli meidän vuoro lähteä, tihkusade yltyi kunnon kaatosateeksi ja ukkosen jyrinä kuului koneen sisälle asti. No, eihän me sitten lähdettykään vielä, vaan ajeltiin johonkin odotusalueelle ja odotettiin noin 15-20 minuuttia lisää.

Kyllä me Chicagosta loppujen lopuks päästiin lähtemään ja lento onneksi kestikin vaan puolitoista tuntia. Knoxvillen lentokenttä on tosi pieni ja ehkä vähäisen säälittävä :'D. Mutta ei se mitään, sain laukkuni nopeasti ja suuntasin sen jälkeen kulkuni kohti taksipysäkkiä. Ruuhkaa ei ollut ja sain samantien taksin ja ihan älyttömän mukavan kuskin. Juttelimme koko matkan lentokentältä yliopiston kampukselle ja päästyämme perille taksikuski antoi minulle käyntikorttinsa ja sanoi, että voin soittaa hänelle jos tarvitsen kyytiä tai ihan vaan jos haluan päästä pois hetkeksi. Ihana ihminen ♥.

Vaihto-oppilaat pääsivät muuttamaan pysyviin asuntoihinsa vasta 9. päivä, joten sitä ennen meille annettiin asunto tilapäisasumista varten, Humas Hall nimiseen asuntolaan kampuksella, ja kun sunnuntai-iltana sinne vihdoin pääsin kello oli jotain yhdeksän paikkeilla (virallinen saapumisaikani oli 18:45 lol) ja menin samantien nukkumaan kun huoneeseeni pääsin.

Eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Siitä on kaksi viikkoa kun saavuin ja kertomista olisi ihan mielettömästi, mutten vaan jaksa kertoa kaikkea yhdellä kertaa :'D ja tekstistä tulisikin liian pitkä eikä kukaan jaksaisi sitä lukea. Koitan päivittää saapumisorientaatiostani ja ensimmäisistä hetkistäni Yhdysvaltojen kamaralla mahdollisimman pian. Kaikki on hyvin ja kivaa on ja uusia ystäviäkin olen saanut - mutta niistä enemmän seuraavassa merkinnässä.

Toivottavasti teilläkin menee siellä hyvin, ikävä kieltämättä on, muttei onneksi mikään ihan hillitön koti-ikävä (vielä ainakaan) ♥ näkyillään taas!

(PS. anteeksi kamala tökerö suomennkieleni :'D tuntuu tosi oudolta puhua tai kirjoittaa suomea ja sen varmaan huomaa. Jos ihan kamalaksi menee saatan vaihtaa kieleni täällä englantiin, mutten haluaisi kokonaan menettää suomentaitoanikaan, joten.... ehkä yritän pärjätä tönköllä suamella.)