Kuten kuvasta näkyy, I WAS IN MIAMI BITCH. Tämä tapahtui kylläkin jo kuukausi sitten, syyskuun lopussa 28.9.-2.10. kun amerikkalaiset viettivät syyslomaansa. Joten lol, ei hirveän hyvin mun uusi strategiani toiminut kun näin myöhään päivitän syys-lokakuun vaihteen tapahtumia, mutta ei anneta sen häiritä vaan jatketaan suoraan Miami-tarinaan.
Tarinan päähenkilöinä toimivat minun lisäkseni Leontien, Aurelie ja Jenna, sekä jossain määrin myös Cedric. Alunperin myös Karenin, Aurelien kämppiksen, piti tulla meidän kanssa Miamiin, mutta hän loppujen lopuksi joutui perumaan matkansa muiden suunnitelmien vuoksi. Tavallaan Karenin matkasuunnitelmien peruuntuminen oli meille eduksi, sillä olimme vuokranneet hotellista huoneen kahdella parisängyllä ja kyllä me kaikki oltaisiin mahduttu nukkumaan kahdella parisängyllä, mutta oli huomattavasti mukavampaa nukkua kun oli vähän enemmän tilaa. Vaikka kyllä se tietenkin harmitti ettei Karen päässyt meidän mukaan : ( hän niin kovin olisi halunnut ja mekin oltais haluttu että hän tulee, mutta ehkä perhetuttujen häät on ihan pätevä syy peruuttaa matka.
Anyway, keskiviikkona matkamme alkoi! Luentojen jälkeen minä ja Aurelie kävimme hakemassa vuokraamamme auton ja kun kaikkien luennot olivat vihdoin ohi ja pakkaamiset oli suoritettu loppuun, lähdimme ajamaan kohti Atlantaa josta lentomme lähtisin torstaiaamuna Miamiin. Laskimme erinäisiä matkakustannuksia useaan otteeseen ja tulimme loppujen lopuksi siihen tulokseen, että auton vuokraaminen + lento Atlantasta Miamiin tulisi halvemmaksi kuin suora lento Knoxvillestä Miamiin. Tämän takia päätimme ajaa reilut kolme tuntia ensin Atlantaan ja lentää sieltä käsin. Itse olin oikeastaan suhteellisen innostunut sillä ajomatkat, etenkin hyvien kavereiden kanssa, ovat yleensä lähes yhtä hauskoja kuin itse matka :D. Ja muutenkin tykkään matkustaa autolla enemmän kuin lentäen sillä tällöin näen myös jotain maisemia matkan varrelta! Ja ajomatka Atlantaan ei todellakaan ollut pitkä.
Paitsi että me jumituttiin ruuhkaan yli tunniksi ja reilun kolmen tunnin matka venyi ainakin viiteen tuntiin. Siitä huolimatta mä olin ihan innoissani ja muuten hyper :'D. Kuunneltiin radiota kovalla kun Katy Perryn Last Friday Night ja Gym Class Heroes'n Stereo Hearts soivat ja syötiin keksejä (jotka oltiin nyysitty ruokalasta, niin kuin aina) ja puhuttiin niitä näitä. Oli ruuhkat kuinka turhauttavia vaan, mä rehellisesti sanoen nautin tästä matkasta. Aurelie hoiti kaikin ajamisen koska a.) hänellä on eniten ajokokemusta niin yleisellä tasolla kuin Yhdysvalloissakin ja b.) kun USAssa vuokraa auton sitä saa ajaa VAIN vuokraaja, ja jos haluaa 'lisätä' muita kuskeja pitää maksaa 10USD per päivä per kuski. Ei ne tota jälkimmäistä voi mitenkään varmaan vahtia, mut meistä ei kukaan muu ollut niin innostunut ajamaan niin Aurelie hoiti sen homman ihan mielellään.
Knoxvillestä lähdettiin joskus seitsemän aikoihin illalla ja Atlantan lentokentän parkkialueella oltiin perillä joskus puol yhden aikoihin yöllä. Vaihtoehtoina meillä oli 1.) etsiä halpa hotelli/hostelli whatever jossa voitaisiin koittaa nukkua kolme neljä tuntia tai 2.) parkkeerata auto ja hypätä parkkialueen bussiin, joka veisi meidät lentokentälle jossa voitaisiin koittaa nukkua ennen meidän 9:45 lentoa. Käytiin kaikki lähimmät hotellit läpi ja kun hinta olis muutamaltakin tunnilta ollu vähintään 69 USD ILMAN veroja ni päätettiin et ei tuu kesää, tällasia hintoja ei makseta parin tunnin unesta. Joten parkkeerattiin auto (parkkimaksu tällä alueella oli 7USD per päivä) ja liftattiin bussilta kyyti lentokentälle, jossa sitten vietettiin joku neljä tuntia ennen kuin päästiin lähtöselvitykseen ja sen jälkeen turvatarkastukseen.
Aurelie onnistui jopa nukkumaan tän noin neljän tunnin aikana kun taas Leontien, joka myös yritti nukkua, ei saanut unta (me vitsaillaan aina siitä kuinka Leontien on "picky" oli kyse sitten mistä vaan, mutta erityisesti puhuttaessa nukkumiseen muualla kuin sängyssä), ja minä ja Jenna ensin puhuttiin niitä näitä ja koitettiin tehdä vähän läksyjä, ja lopulta käytiin tarkistamassa meidän lennon tilanne ihan vaan siksi että. Ennen kuin Aurelie päätti koittaa nukkua pelattiin myös jotain erittäin randomia truth or dare peliä hänen iPhonellaan, mutta siihen kyllästyttiin nopeasti kysymysten ja tehtävien typeryyden takia.
Oli ihan hyvä että käytiin tarkistamassa meidän lennon tilanne - me ei löydetty sitä yhdestäkään "departures" TV-ruudusta. Hämmentyneinä ja lievästi huolestuneina mä ja Jenna lähestyttiin Spirit Airlinesin työntekijöitä ja he totesivat hyväntuulisesti ettei Spirit Airlines lennä Miamiin.
:D
Fort Lauderdale, yksi Spirit Airlinesin määränpäistä, oli luojan kiitos sen verran lähellä Miamia ettei kestänyt edes tuntia matkustaa sieltä Miamin keskustaan. Järkytys oli kuitenkin pienoinen kun lentokentällä saatiin kuulla ettei meidän lento päätykään Miamiin vaan jonnekin f*cking Fort Lauderdaleen. Kaikista käsittämättömintä oli, että lentolippuja ostaessa meidän määränpää oli KOKO AJAN Miami (MIA). Well, whatever, pääasia että saavuttiin jonnekin Miamin läheisyyteen eikä esim toiseen osavaltioon.
Odotus Atlantan lentokentällä (joka on muuten btw USAn suurin lentokenttä, näin meille ainakin väitettiin) ei loppujen lopuksi tuntunut kauhean pitkältä ja pian jo päästiin lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen kautta koneeseen. Lento kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia ja hämmentävää kyllä nukuin sen koko ajan - yleensä en saa koneissa unta vaikka kuinka yritän, sillä niissä istuimissa ei mun mielestä saa mitenkään hyvää asentoa enkä ikinä kehtaa kallistaa niiden selkänojia, mutta tämän lennon käytin kokonaan nukkuen. Olin lievästi hämmentynyt kun heräsin ja stuertti kuuluttaa että ollaan aloitettu laskeutuminen Fort Lauderdaleen.
Fort Lauderdalesta matka meidän hotellille (joka sijaitsi etelärannalla, 'South Beach') vaati kahden eri junan + bussin käyttämistä minkä jälkeen piti vielä kävellä muutama kortteli, mutta kun matkatavaraa ei ollut paljon ei kävelymatkakaan tuntunut kauhean pitkältä. VAIKKAKIN, lämpötila Miamissa oli suurinpiirtein 15 astetta lämpimämpi kuin Knoxvillessä ja Atlantassa, ja käveleminen 35 asteessa ei koskaan ole mitenkään erityisen miellyttävää. Ja Miamin ilmasto tuntui vielä paljon kosteammalta ja hiostavammalta kuin Knoxvillen ilmasto silloin kun ensimmäistä kertaa astuin ulos Knoxvillen terminaalista.
Hotellimme oli hintaansa nähden suhteellisen laadukas ja sen sijainti, kuten totesimme monta kertaa reissumme aikana, oli täydellinen. Rannalle käveli noin kymmenessä minuutissa, vähemmässäkin ajassa, ja bussipysäkitkään eivät olleet mitenkään älyttömän kaukana. Jätettyämme suurimmat laukkumme hotellille lähdimme vähän tutkimaan ympäristöä. Söimme yhdessä ravintolassa Ocean Drive'lla, kävimme vilkaisemassa miltä kuuluisa Miami Beach näyttää ja seurasimme myös vähän aikaa "Step up 4" elokuvan kuvausta! Olisimme mahdollisesti päässeet itse elokuvaankin satunnaisiksi jalankulkijoiksi taustalle, mutta kuvauksen aloittaminen näytti kestävän ihan tuhottomasti ja olimme kaikki vielä väsyneitä unettoman yön jälkeen, joten hetken seurattuamme tätä suurta spektaakkelia lähdimme takaisin hotellille.
Minä ja Jenna päätimme lähteä rannalle loikoilemaan ja ottamaan aurinkoa sillä välin kun Aurelie ja Leontien halusivat koittaa vähän nukkua hotellilla. Rehellisesti sanoen Miami beach ei ollut niin paratiisimaisen näköinen kuin se on jokaisessa googlen kuvahaun kuvassa, mutta torstaina sää olikin hieman pilvisempi kuin esimerkiksi perjantaina. Vesi oli kuitenkin ihan tajuttoman lämmintä ja Jennan kanssa oli mukavaa keskustella niistä näistä. Saatuamme tarpeeksi auringonotosta ja randomeista miehistä jotka antoivat meille käyntikorttinsa ja lupasivat illemmalla tulevansa hakemaan meidät limusiineilllänsä baareihin jne. lähdimme takaisin hotellille. Paluumatkallamme törmäsimme myös sattumalta Cedriciin, jonka roolia tässä tarinassa voisin hieman selventää.
Alunperin Cedric oli hyvin keskeinen hahmo Miamin suunnitelmissamme, sillä hän meidät sinne oikeastaan kutsui. Itse en tuntenut koko tyyppiä edes kovinkaan hyvin, mutta Leontien ja Jenna olivat hänet muutaman kerran tavanneet ja joka kerta Cedric oli heille mainostanut Miamia ja kuinka hän voisi majoittaa heidät jos sinne tulisivat. Noh, käytyämme illallisella Cedricin kanssa ja hänen jälleen kerran mainostettua Miamia meille päätimme ottaa hänen tarjouksensa vastaan ja vielä samana iltana varasimme lentoliput Miamiin. Koska Cedric tosiaan totesi monta kertaa että meidän pitää tulla Miamiin ja että hän voi majoittaa meidät isossa kattohuoneistossaan ja blah blah, joten emme nähneet mitään syytä miksi EMME olisi lähteneet Miamiin. Ostimme liput ja pari päivää sen jälkeen lähetimme Cedricille viestin, että tulisimme Miamiin syysloman aikoihin. Noh, siitä ongelmat sitten alkoivat.
Ensin Cedric lähetti viestiä että vain neljä voisi tulla, koska hänellä ei riittäisi nukkumistilaa useammalle ihmiselle. Ja me olimme varanneet liput viidelle hengelle. Noh, menimme taas illalliselle ja saimme sovittua kaikki yksityiskohdat ja mitään ongelmaa ei enää näyttänyt olevan. Oih kuinka väärässä olimmekaan :D mitä lähemmäs syyslomaa tulimme sitä enemmän kohtasimme ongelmia Cedricin kanssa. Loppujen lopuksi hän sanoi ettei varmaan pystyisikään majoittamaan meitä kun hänen vanhempansa päättivät myydä hulppean asuntonsa Miamista. Varmuuden tästä saimme kun syyslomaan oli alle viikko enää aikaa. Ja Cedric ei edes sanonut tätä varmuudella, mutta lähetti epäselviä viestejä että hänen vanhempansa luultavasti myyvät Miami asunnon ja hänen isänsä tulee Miamiin syysloman aikana eikä me näin ollen pystyttäisi edes menemään katsomaan tätä mystistä luksusasuntoa.
Well, fuck Cedric. Hän petti kaikki lupauksensa ja olimme lopulta jopa hieman epäileväisiä että oliko mikään hänen saduistaan edes totta. Asunnon lisäksi hän oli luvannut meille käyttöön pari skootteria ja vielä Miamissa ollessamme hän kutsui meidät lyhyelle huviristeilylle, mistä emme torstain jälkeen kuulleetkaan enää mitään. Lauantai-iltana saimme häneltä vielä viestin jossa hän totesi että me halusimme vain käyttää häntä hyväksemme ja ettei hän 'pidä tyylistämme.' Oikeesti, whatever, täys kackapää jos multa kysytään.
OKEI, se Cedricistä, nykyään jos joku meistä mainitsee Cedricin muut on vaan "who?" ja asia loppuun käsitelty.
BACK TO MIAMI, rannan jälkeen kävimme pikasuihkussa hotellilla minkä jälkeen lähdimme kaikki yhdessä Ocean Drive'lle. Söimme yhdessä kadun varrella olevista ravintoloista ja erikoistarjouksena minä ja Aurelie saimme ilmaiset mohitot : D. Illallisen jälkeen kävelimme lisää lähinaapurustossa ennen kuin suuntasimme kulkumme kohti hotellia. Minä tunnollisena opiskelijana päätin palata takaisin huoneeseemme kun Aurelie, Jenna ja Leontien jatkoivat matkaansa lähimpään ruokakauppaan sillä he halusivat jätskiä. Käytin rauhallisen hetken hyväkseni ja aloitin lukemisen maanantain tenttiini, ja kun muut tulivat takaisin menimme yksinkertaisesti nukkumaan, sillä kaikki olivat vielä väsyneitä edellisestä yöstä.
- - - -
NÄIN PÄÄTTYI ENSIMMÄINEN PÄIVÄMME MIAMISSA, ja tähän päättyy myös ensimmäinen päivitykseni Miamin matkastamme. Seuraavassa merkinnässä jatkan päivästä numero kaksi - näin minun ei tarvitse kirjoittaa kaikkea yhteen merkintään ja teidän ei tarvitse lukea julmetun pitkiä merkintöjä :D.
Jälleen kerran haluan pyytää anteeksi saamattomuuttani - vaihtoaikaa on jäljellä enää reilu kuukausi ja olen tehnyt ruhtinaalliset viisi tai kuusi merkintää matkastani. Yhy. Ja Miamin jälkeen mulla olisi paljon kerrottavaa matkastani Atlantaan ja Texasiin ja Nashvilleen, kaikkien muiden hienojen kokemusten lisäksi!
Loppukevennyksenä:
STARBUCKSILLA ON JO KÄYTÖSSÄ JOULUMUKIT. Ja tämä kuva on tosiaan otettu marraskuun alussa : DD. Kaupat ovat myös jo täynnä joulukrääsää ja edellisviikonloppuna kun kävin läheisessä ostoskeskuksessa soi kaupoissa jo täyttä häkää joululaulut.
Welcome to the US, minkäänlaista 'normaaliaikaa' ei olekaan vaan aina on valmistauduttava seuraavaan juhlapyhään.
Olen myös adoptoinut itselleni amerikkalaisen nimen, koska kukaan ei ikinä tajua Heiniä. Nykyään sanon aina 'Hailey' kun esim Starbucksissa tilausta tehdessä kysytään nimeä. Ennen kun rupesin automaattisesti aina sanomaan Hailey Starbucks-tilausta tehdessäni kuppini kyljessä luki useimmiten Hailey, mutta kerran myös Katie ja pari kertaa Hayden :'D. Totesin, että on yksinkertaisesti helpompaa sanoa heti Hailey kun toistaa Heini ensin pari kertaa ja lopulta kuitenkin saada kuppi jonka kyljessä lukee jotain ihan muuta.
Until next time!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti